Lajeja ja vieraslajeja

Opeteltavaa. En onneksi joudu täällä tekemään mitään tarkkoja istutussuunnitelmia lajeineen, sillä aika tavalla tämä käytössä oleva lajisto poikkeaa Suomesta (luonnollisesti, onhan Vancouverin alue Pariisin korkeudella). Kasvisuvut ovat monet kyllä tuttuja, kuten Acer (vaahterat), Abies (pihdat), Quercus (tammet), Pinus (männyt) tai Alnus (lepät). Erityisen paljon päänvaivaa olen kuitenkin nähnyt kosteikkolajien (sarat, vihvilät, kaislat jne) opetteluun.

Vesisaraa (water sedge, Carex aquatilis) VanDusenin kasvitieteellisessä puutarhassa.

Luonnonvaraista lajistoa. Suunnittelukohteissani on tavoitteena luonnonmukaista ympäristöä jäljittelevä lopputulos. Kohteet ovat hulevesien viivytysalueita, joissa kasvien on kestettävä ajoittaista märkyyttä. Surreyn kaupungilla on hyviä ohjeistuksia mm. luonnonympäristöjen ennallistamiseen, joiden avulla lajivalintojen tekeminen on helpottunut. Myös kaupungin puisto-osastolla on suosituksensa, mitä alkuperäislajeja tulisi käyttää - varsinaisiin kosteikkoihin heillä ei kuitenkaan ole omia suosituksiaan.

Isomman puoleinen vaahteran lehti. 

Puut. Puiden osalta suositeltavia ovat mm. jättipihta (Abies grandis, grand fir), oregoninvaahtera (Acer macrophyllum, big leaf maple), sitkankuusi (Picea Sitchensis, sitka spruce), jättituija (Thuja plicata, western red cedar) ja douglaskuusi (Pseudotsuga menziesii, Douglas fir). Kaikki näistä edellä mainitsemistani ovat jättipuita eli kasvavat useiden kymmenien metrien mittaisiksi. Luonnonmetsät ovatkin täällä majesteetillisen hienoja!

Paikallisessa kuusimetsässä.

Punaleppä. Punaleppä (Alnus rubra, red alder) on täällä se ensimmäinen pioneerilaji, joka tulee myllätyille alueille luonnostaan. Punaleppä elää symbioosissa Frankia-nimisen bakteerin kanssa, jonka suosiollisella avustuksella se pärjää vähätyppisissä maissa. Pioneerilajit - lepän lisäksi täällä erityisesti myos jättipoppeli (Populus trichocarpa, black cottonwood) - luovat ajan kanssa olosuhteet muille lajeille suotuisiksi. Kaupungin alueilla tätä luonnollista sukkessiota pyritään hieman vauhdittamaan, mutta periaatteena kuitenkin luonnonmukaisten alueiden ennallistamisessa on matkia luonnon omaa tapaa hoitaa asiat.

Metsän luonnollinen sukkessio pioneerivaiheesta vanhaksi metsäksi. 

Lähde: Restoration Prescriptions for Municipal Detention Ponds and Riparian Ecosystems. Surreyn kaupunki.

Kosteikkosuunnitelma. Suunnittelukohteissani - kahdella hulevesien viivytysalueella - tarkoitus on parantaa niiden ilmettä sekä toimivuutta. Fraser Heightsin hulevesialtaassa ei kauheasti ole vettä - ja sitä toivon mukaan siihen voitaisiin saada lisääkin - eli kyseessä on lähinnä alueen esteettinen kohentaminen. Toisessa suunnittelukohteessa vettä on ajoittain liikaakin, ja nykyinen suoraviivainen vesiuoma halutaan muokata luonnollisemmin kaartuilevaksi. Ehdotan siihen myos pieniä patoja, jotta vesi viipyisi ja suodattuisi tulevan kasvillisuuden kautta parantaen hulevesien laatua.

Idealuonnokseni Fraser Heightsin hulevesialtaaseen.

Vieraslajit. Vieraslajit ovat täällä(kin) varsinainen riesa. Niiden torjunta on keskeinen kysymys monessa kohteessa, kuten Campbell Heightsin alueella, josta bloggasin jo aiemmin. Kaupungin ennallistamisohjeissa (Restoration Prescriptions for Municipal Ponds and Riparian Ecosystems) on todettu, että vieraslajit uhkaavat monin paikoin syrjäyttää alkuperäisluontoa. Kaupunki onkin linjannut, että vieraslajien torjumiseen on panostettava, koska muutoin nämä nopeasti leviävät lajit uhkaavat ekosysteemien terveyttä ja toimivuutta. Vieraslajeista pahimpia täällä ovat ruokohelpi (Canary grass, Phalaris arundinacea), muratti (English ivy, Hedera helix), keltapeippi (lamium, Lamium galeobdolon) ja Suomessakin tuttu japanintatar (Japanese knotweed). Myös kaukasianjättiputki (giant hogweed, Heracleum mantegazzianum) on nostettu esille myrkyllisyytensä vuoksi. Täällä myös vuohenputki (goutweed, Aegopodium podagraria) ja rantakukka (purple loosestrife, Lythrum salicaria) on luokiteltu haitallisiksi.

Ruokohelpi. Toisessa suunnittelukohteessani kasvaa mm. ruokohelpeä, josta halutaan eroon, koska sen siemenet leviävät veden mukana alueelta alajuoksun arvokkaaseen purohabitaattiin. Ruokohelpi on yleinen laji ympäri maailman, siitä on myos lukuisia koristetarkoituksissa käytettyjä lajikkeita (kuten Suomessakin tuttu, voimakkaasti leviävä viiruhelpi). Ruokohelpi kasvaa luonnostaan vesistöjen rannoilla ja kosteikoilla. Se valtaa nopeasti esim. kaivetut maa-alueet ja sitä on hyvin vaikea hävittää. Se onkin joissain paikoin tukahduttamassa kosteikkojen ja puronvarsien habitaatteja. Se estää muiden lajien juurtumisen alueelle, eikä luonnollista jokihabitaattia pääse ilman ihmisen puuttumista asiaan syntymään.

Toisen suunnittelukohteeni, Enver Creekin alueella kasvaa ruokohelpeä. Varjostuksen saaminen alueelle auttaisi sen torjunnassa, koska se on valoisien paikkojen kasvi.

Jänönvihma. Jänönvihmaa (Scotch broom, Cytisus scoparius) kasvatetaan Suomessa vain aivan eteläisimmillä rannikolla ja Ahvenanmaalla. Kyseinen pensas kasvaa yleensä 1-3 metrin korkuiseksi. Kasvupaikkana se suosii hiekkaisia ja kuivia maita. Jänönvihma eli jänönpapu on kotoisin Euroopasta, ja on levinnyt sieltä muualle maailmaan. Haitalliseksi vieraslajiksi se luokitellaan mm. täällä brittiläisessä Kolumbiassa, ja erityisesti se on ongelma Vancouverin alueen lisäksi Vancouverin saarella. Se valtaa mm. hakkuualueita ja aiheuttaa suuria haittoja metsän kasvulle. Sitä näkee täällä todella paljon mm. teiden varsilla tai jollain muulla tavalla muokkaantuneilla alueilla, ja erityisesti toukokuussa se on hyvin havaittavissa räväkän keltaisen kukintansa ansiosta. Alkukesä onkin parasta torjunta-aikaa jänönvihman osalta.

Yksi ongelmallisista vieraslajeista on jänönvihma.

ISC. Brittiläisessä Kolumbiassa on olemassa erityinen organisaatio vieraslajien torjunnan edistämiseksi, ja se on Invasive Species Council of British Columbia. ISC tarjoaa tietoa vieraslajeista, niiden ominaisuuksista sekä torjunnasta. Se järjestää tapahtumia ja organisoi erilaisia tempauksia. Sen sivuilta on ladattavissa kustakin vieraslajista näppärät kohdekortit, esim. jänonvihmasta.

Loppukevennys. Ja vähän vuohistakin. Vuohien pitäminen Vancouverin kaupungissa on lain mukaan kielletty, mutta nyt kampanjoidaan, että se sallittaisiin. Eräs peruste vuohien sallimiselle tässä jutussa on se, että ne syövät vieraslajiksi luokiteltua paikallista karhunvatukkaa (Himalayan blackberry, Rubus armeniacus). Toivotaan siis, että tulevaisuudessa vuohia nähdään Vancouverinkin pihoilla!