Etelä-Surreyn jalokivi

Koululaisryhmän mukana. Etelä-Surreyn jalokiven lemipinimellä kutsuttuun paikkaan pääsin tutustumaan toisen työviikkoni puolivälissä. Työkaverini Lianan vastuulla kaupungilla on järjestää koululaisryhmille erilaisia ympäristökasvatustapahtumia, ja vierailu oli yksi tällaisistä järjestelyistä. Täytyy sanoa, että opin itsekin koululaisryhmän mukana paljon uusia asioita!

Esimerkki pikkupurosta (Robson Creek) keskellä kaupunkia, johon lohet nousevat joka syksy kutemaan.

Mikä jalokivi? Kyseessä on Little Campbell -joen varrella sijaitseva kalankasvattamo, jossa tuotetaan yli 100000 lohenpoikasta joka vuosi jokeen vapautettavaksi. Kasvattamoa pyörittää Semiahmoo Fish and Game Club-niminen yhdistys täysin vapaaehtoisvoimin. Toiminta on valtaisaa ja vapaaehtoisia tarvitaan paljon, erityisesti kalojen nousuaikaan työtä riittää. Yhdistys on perustettu jo vuonna 1957, ja on edistänyt merkittävästi joen lohikannan elpymistä ja lohihabitaattien kunnostusta.

Little Campbell -joki. Joki on n. 24 kilometriä pitkä. Se oli 1900-luvun alkupuolella uhattuna, ja on edelleenkin luokiteltu vaarantuneeksi. Aivan viime vuosina on yhteistyossä kaupungin kanssa tehty merkittäviä parannustoimia mm. Fergus Creekin alueella, parannettu kulkumahdollisuuksia (mm. teitä alittavia rumpuja uusimalla) sekä luotu jokeen uusia kutusoraikkoja. Näiden toimenpiteiden ansiosta on lohihabitaatin määrä kasvanut 1,8 kilometristä 4-5 kilometriin.

Hopealohen elämä ja kuolema. Kasvattamo vapauttaa joka vuosi mm. 45000 hopealohen (Coho Salmon) poikasta. Niiden elämän ensimmäinen vuosi vierähtää kasvattamolla. Tämän jälkeen ne vapautetaan ja ne vaeltavat mereen. Ne "piipahtavat" Alaskan rannikolla, ja palaavat 6-7 -kiloisina vonkaleina takaisin jokeen 2-3 vuoden kuluttua, kutemaan. Kasvattamon kohdalla nämä kaverit kylläkin ensin napataan kiinni ja tutkitaan, jonka jälkeen ne päästetään jatkamaan matkaansa kohden kutupaikkoja ja elämänsä viime hetkiä. Kutemisen jälkeen ne nimittäin kuolevat.

Kalanpoikasten altaiden puhdistus käynnissä.

Tilastoja. Kasvattamo tosiaan nappaa kaikki ohi kulkevat kalat kiinni, ne tutkitaan ja kirjataan huolellisesti ylös. Viime vuonna esimerkiksi jokeen nousi täsmälleen 4775 hopealohta, sekä 574 Chinook-nimistä lohta, 252 Chum-nimistä lohta sekä 22 Pink-lohta. Ja vähän muitakin kaloja. Koska kasvatetut lohet eroavat villeistä lohista sillä, että niiltä on jo poikasina leikattu yksi evä pois, saadaan selville myös tarkkaan, kuinka suuri osa jokeen palanneista lohista on kasvattamon kasvatteja. Ja seurannan perusteella voidaan todeta, että ilman siellä tehtyjä ponnisteluja ei lohikannan elpyminen olisi mahdollista: 3000 kasvatetusta kalasta palaa jokeen 30-40 kappaletta, kun taas villilohien kohdalla palanneiden määrä on vain 1-2 kalaa.

Pikku hopealohi.

Ympäristökasvatusta. Kaupunki panostaa paljon siihen, että erityisesti koululaisille ja opiskelijoille järjestetään tämän kaltaisia tutustumiskäyntejä. Kaupungilla on ollut jo 20 vuotta käynnissä erityinen SHaRP-niminen ohjelma, jossa palkataan kesätöihin nuoria mm. kunnostamaan lohipuro-habitaatteja. Parhaillaan on myös käynnissä "kalankuvien maalaamista" sadevesiviemäreiden viereen (Only Rain Down The Storm Drain). Tällä halutaan muistuttaa siitä, että sadevesiviemäreihin päätyvät vedet joutuvat aikanaan edelleen lohipuroihin, ja tämän vuoksi on tärkeää sadevedet ovat puhtaita.

SHaRP-projektin teltta.

Koululaisten tehtävänä teltalla oli tutkia läheisen puron vedenlaatua.