Portland - vaihtokesän loppuhuipentuma

Portland. Vietän toiseksi viimeistä lomaviikkoa Portlandissä, Oregonissa - kotiinpaluu on vajaan kahden viikon kuluttua. Portland oli yksi ehdokkaani työnvaihtokaupungiksi, ja täällä kyllä piisaisi katsottavaa ja koettavaa pidemmäksi ajaksi. Nyt jouduin pintaraapaisemaan, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Tehokkaina oppainani olivat kaupungin Environmental Services -osaston projektipäällikkö Emily Hauth ja maisema-arkkitehti Ivy Dunlap. Portland on tehnyt todella huikean vaikutuksen - olen nähnyt täällä ehkä parhaimmat kohteet (määrällisesti ja laadullisesti), mitä tällä matkalla on tullut vastaan. Erityisesti olen tutustunut Portlandin Green Streets -ohjelman aikaansaannoksiin, joissa yhdistyy niin korkeatasoinen design kuin tekninen osaaminen. Mausteena vielä ripaus taidetta sekä kulttuurihistoriaa!

 

RiverEast Center - oikealla kattovesien käsittelyalue, vasemmalla pysäköintialueen hulevesipainanne.

Historiaa. Hulevesien hallintaan alettiin Portlandissä kiinnittää huomiota viime vuosisadan loppupuolella. Syynä oli erityisesti vesiensuojelulliset haasteet: sekaviemäröinti aiheutti aina rankkasateilla tilanteen, jossa arvokkaisiin vesistöihin valui jätevesiä. Vesien tilaan herättiin huolestuneina. Portland aloitti monitahoisen kehittämisen. Hulevesiviemäristöä alettiin uudistaa mittavin investoinnein, mutta samanaikaisesti ymmärrettiin tarve myös vaihtoehtoisten ja kustannustehokkaampien ratkaisujen löytämiseksi.

Sisäänkäynnit asuntoihin kulkevat hulevesipainanteen yli pienien siltojen kautta.

Yksityiset mukaan. Vaihtoehtoisten menetelmien etsinnässä huomio Portlandissä kohdistui ensin yksityisiin kiinteistöihin. Portlandissä on jo toistakymmenttä vuotta ollut sitovia määräyksiä, joilla on velvoitettu kiinteistöt toteuttamaan tonteillaan hulevesiä viivyttäviä ja imeyttäviä ratkaisuja. Aluksi velvoitteet kohdistuivat erityisesti paljon hulevesiä tuottaviin kaupallisiin kiinteistöihin, mutta myöhemmin myös asuinkiinteistöjä kannustettiin rahallisinkin "porkkanoin" vähentämään putkiin päätyviä sadevesiään. Kaupunki rahoitti yksityisten pihojen sadepuutarhojen suunnittelua ja toteutusta - sen kun laskettiin olevan kustannustehokkaampaa kuin muut vaihtoehdot. Ns. Clean Rivers -ohjelmassa talon omistaja hoitaa kaikki sadevetensä omalla tontillaan (tai ainakin kaikki ne sadetapahtumat, jotka suuruudeltaan vastaavat kerran 25 vuodessa tai useammin toistuvia tilanteita), eikä tontilla ole liittymää kaupungin hulevesiverkostoon. Pitkän historian ansiosta yksityisten tonteilla olevia laadukkaita ja ennakkoluulottomiakin ratkaisuja löytyy monia.

Jätekatoksen viherseinät viivyttävät myös hulevesiä.

Green Streets. Vasta reilu kymmenkunta vuotta sitten kaupunki siirsi huomiotaan enemmän julkisille alueille ja erityisesti kaduille. Tuolloin käynnistyi ns. Green Streets -ohjelma. Sen tuloksia on nähtävillä jo joka puolella kaupunkia - olin todella vaikuttunut kaupungin saavutuksista. Ja mikä parasta: monet ratkaisut olivat kaupunkikuvallisesti korkeatasoisia ja esteettisesti silmiä hiveleviä. 

 

Uusi hulevesipainanne SE Sandy Boulevardin varrella.

Tabor. Taborin alue on yksi Green Streets -ohjelman ensimmäisiä painopistealueita. Kaupunki on laatinut joillekin osa-alueille ns. master plan -suunnitelmia. Tabor sijaitsee keskustan itäpuolella, Willamette-joen toisella puolella. Alueella on sekä teollisuutta, varastoalueita, kaupallisia alueita että asuinalueita. Pääosin green streets -ratkaisut ovat "retrofittingiä" eli vanhojen katualueiden kehittämistä. Lisäksi täydennysrakentamisen yhteydessä toteutetaan sekä tonteilla että kaduilla uusia ratkaisuja.

Hulevesipainanteita kadulla.

Integroituja ratkaisuja. Se mikä eniten ilahdutti itseäni oli korkea esteettinen laatu, joka ainakin monessa uudemmassa kohteessa näkyi. Toki paljon oli "peruskamaa" eli katujen varsien tavanomaisia hulevesipainanteita. Vanhempien kohteiden osalta vaikutelma oli paikoin hieman pöheikköinen, ja tämän vuoden erityisen kuiva kesä oli koetellut myös uusien hulevesialueiden kasvillisuutta. Joissakin kohteissa designiin oli todella panostettu ja toteutettu korkeatasoisia alueita katujen varsille. Historia - oli se sitten puuteollisuutta, rautatiehistoriaa tai hevosten "kiinnitysrenkaita" - näkyi hulevesiaiheiden detaljeissa. Taide oli integroitu hulevesiratkaisuihin, ja usein nimenomaan resurssiviisaasti eli alueelta löytyviä vanhoja rakenteita (esim. betonikappaleita tai rautatiekiskoja) hyödyntäen. Hulevesiratkaisujen kehittämisessä ei ole myöskään unohdettu vaikkapa pyöräilyn olosuhteiden parantamista samassa yhteydessä (ja onpa kaupungilla myös hulevesiaiheinen teemareitti pyöräilijöille!).

Imeyttävää pintaa kevytraitiotien kiskojen välissä.

Yliopiston alue. Portlandin yliopiston alueella on nähtävissä myös useita laadukkaita hulevesiaiheita. Yksi ensimmäisistä green street -ohjelmaan kuuluvista kokonaisuuksista, Montgomery Street on alueen "viherakseli" ja kampusalueen keskeisin kulkuväylä. Aiempi kovapintainen kaupunkiympäristö kunnostettiin nykyiseksi runsaasti imeyttävää ja vihreää pintaa omaavaksi, jalankulkupainotteiseksi ympäristöksi. Alueella on tehty monia kokeilevia ratkaisuja - alueelta löytyy mm. "Ecological Learning Plaza", jossa testataan erilaisia viherseiniä, kuivuutta kestäviä kasveja sekä viherkattoratkaisuja (ks. tästä hieman enemmän edellisessä blogissani).

Portlandin yliopistoalueelta löytyi tyylikkäitä hulevesiaiheita.

South Waterfront. Portlandin keskustasta etelään on rakentumassa uusi asuinalue nimeltään South Waterfront. Alueelle on valmistunut tänä vuonna mm. uusi Atwater-niminen rantapuisto joen varteen, joka on osa merkittävää keskustan alueelta asti jatkuvaa viheryhteyttä. Alueella on paljon huikeita viherrakentamisen sekä hulevesien hallinnan esimerkkejä niin kaduilla, puistoissa kuin kiinteistöjen pihoilla ja katoilla. Alue on monessa muussakin mielessä kestävän kaupunkisuunnittelun mallialue. Monet rakennuksista ovat LEED-sertifioituja ja alueelta on hyvät liikenneyhteydet keskustaan  kevytraitiotien ja nopeiden pyöräilyteiden ansiosta.

Kiinteistön korkeatasoinen hulevesien viivytyspainanne South Waterfrontin rantapuiston varrella.

Tanner Springs Park. Tutustuin myös ns. Pearl Districtiin, joka on ydinkeskustan pohjoispuolella oleva entinen varasto- ja teollisuusalue, joka on hyvää vauhtia muuttumassa trendikkääksi ja vetovoimaiseksi kaupunginosaksi. Alueella on sekaisin asuntoja, yrityksiä ja palveluja. Kaupunki on panostanut alueella huikeasti ulkoympäristöihin ja myös kiinteistöt ovat satsanneet viihtyisyyteen ja viherympäristöön. Alueella sijaitsee myös hienoja julkisia puistoja, yksi tunnetuimpia on Atelier Dreiseitl:n suunnittelema, palkittu Tanner Springs Park. Hieno puisto muodostaa pienen monimuotoisuuden keitaan keskelle kaupunkirakennetta. Puisto toimii hulevesien käsittelyalueena ja tasaa rankempien sateiden aiheuttamia tulvatilanteita. Itseeni suurimman vaikutuksen teki vanhoista rautatiekiskoista tehty, puistoa rajaava, aaltomainen reunaelementti, ns. "Art Wall".

Tanner Springs Park.

Kestäviä rakennuksia, viherkattoja ja viherseiniä

Kestävyyttä ja vihreyttä. Kesän aikana on tullut bongattua lukuisia ns. kestäviksi luokiteltuja LEED-rakennuksia. Viimeisimpiä nähtyjä kohteita on tullut vastaan tällä viikolla täällä Portlandissa, jossa parhaillaan perheen kanssa lomailemme. LEED-sertifioinnissa voi pisteitä saada mm. hulevesien kestävästä hallinnasta. Näitä ratkaisuja tarjoavat maanpinnan ympäristörakentamisen lisäksi viherkatot ja viherseinät. Viherseinät ja -katot vaikuttavat myös rakennusten energiatehokkuuteen.

Portlandin Edith Green-Wendell Wyatt Building. Keskustan kävelykierroksella osuimme sattumalta kyseisen rakennuksen kohdalle. Arkkitehtuuri herätti huomioni, ja kun pääsimme lähemmäs huomasin myös ulkotilojen laadukkuuden. Jälkikäteen luin rakennuksen olevan yksi Portlandin uusimpia LEED-Platinum -tason sertifioituja rakennuksia. Kyseessä on alun perin vuonna 1975 rakennettu toimistorakennus. Kunnostuksen yhteydessä mm. sen energiankulutus pieneni puoleen aiemmasta.

 Edith Green-Wendell Wyatt Building, Portland.

Viherseiniä. Muutamia viherseiniäkin on tullut matkalla vastaan. Mm. Surreyn kaupungintalon aukiolla sellainen tervehti minua joka aamu töihin tullessani. Täällä Portlandissä päädyin yliopiston alueella sijaitsevalle Ecological Plaza:lle, jossa on rakennettu kokeilutarkoituksessa erilaisia viherseiniä. Aukiolla kokeillaan neljää eri seinärakennetta, erilaisia lajeja ja sitä, miten eri ratkaisut soveltuvat esim. etelän tai pohjoisen puoleisille seinille. Kaiken kukkuraksi aukio oli todella tyylikäs ja viihtyisä - monta tarkoitusta saavutettu siis samalla kertaa!

Kolme erilaista viherseinärakennetta Portlandin yliopiston kokeiluaukiolla.

Viherkatot. Seattlen kaupungin tekemässä selvityksessä jo vuonna 2008 Seattlessa rakennettiin n. 9000 m2 viherkattoja, Portlandissä myös suunnilleen saman verran. Viherkattokaupunkina Pohjois-Amerikassa kärkisijaa piti Chigaco, jossa rakennettiin n. 50000 m2 viherkattoja vuonna 2008. Seattlessa on pitkään kehitetty ns. Green Factor -menetelmää ja se on aktiivisessa käytössä. Viherkatot saavat menetelmässä erityistä painoarvoa, mm. koska ne toimivat tehokkaasti hulevesiä viivyttävinä ratkaisuina. Viherkattojen yhteydessä täällä päin maailmaa nousee usein esille myös kysymys ruuasta. "Urban farming" tai "urban agriculture" on esillä strategisesti tärkeänä kysymyksenä viherkattojen rakentamisen edistämisessä.

Vancouverin Convention Center:in viherkatto on yksi Kanadan suurimmista. 

Loppukevennys. Kesäkuussa vierailimme Surreyn museon Lego-näyttelyssä. Tulevaisuutta - muutaman vuosikymmenen kuluttua - ennakoivassa lego-kaupungissa myös viherkatot olivat hyvin esillä. Ehkäpä siis tulevaisuus on viherkattojen valtakautta?

Lego-näyttelyn maisema vuodelta 2055 - lego-viherkatto!

 

Maiseman ja ilmaston muuttumista

Kierroksella. Surreyn työt on saatu päätökseen ja nyt on loman aika. Sen verran mielenkiintoisia juttuja on tullut bongattua loman aikana, että rupesin niistä kirjoittelemaan. Olemme perheen kanssa tehneet - jossei nyt täyden, niin ainakin aikamoisen - kierroksen Brittiläisessä Kolumbiassa. Viimeinen etappi on Vancouverin saarella. Kilometrejä on mittarissa 2000 ja risat.

 

Moraine-järvi Banffin kansallispuistossa.

Kansallispuistoja. Brittiläisen Kolumbian ja naapuriosavaltion Albertan rajamailla sijaitsevat Kanadan Kalliovuoret, ja alueella on laajoja kansallispuistoja: Yoho, Glacier, Banff, Jasper... Maisemat ovat mykistäviä, luonto suurenmoista. Näimme matkalla hienoja putouksia, huikeita vuoria jäätiköineen sekä huikaisevan värisiä vuoristojärviä. Eläimiä myös näkyi: peuroja, mustakarhuja, vuorivuohia, kotkia, maaoravia. Kuvat kertokoon enemmän kuin huterat kuvailuni.

 

Tsakakkaw:n putous Yohon kansallispuistossa.

Jäätiköt sulavat. Kalliovuorten keskelle jää 325 neliökilometrin kokoinen jäätikköalue nimeltään Columbia Icefields. Lähimmäksi sitä pääsimme Athabascan jäätikön luona. Athabascan jäätikkö on viimeisten reilun sadan vuoden aikana sulanut, ja se on noista ajoista menettänyt 60 prosenttia volyymistään. Jäljellä on kuumaiseman kaltainen soralaakso.

 

Athabascan jäätikkö.

 
Ilmastonmuutos. Jäätiköt sulavat kiihtyvällä vauhdilla. Syynä on ainakin suurelta osin ilmaston lämpeneminen. Kolumbian jäätiköltä saavat alkunsa mm. kolme suurta jokea (North Saskatchsewan, Athabasca ja Columbia). Nämä kyseiset joet virtaavat kolmeen eri mereen: Tyyneenmereen, Jäämereen sekä Pohjois-Atlantille (Hudson Bayn kautta). Ne ovat siis elintärkeitä mielettömän laajan alueen vesitaloudelle... Jäin itse pohdiskelemaan, ilman asiaan sen suuremmin syventymättä: jos jäätikkö sulaa tätä vauhtia, mitkä ovat seuraukset joille ja niistä riippuvaisille ihmisille, elinkeinoille ja luonnolle? 

Kuivuus. Tänä kesänä ainakin Vancouverin seudulla on ollut poikkeuksellisen kuivaa ja kuumaa. Sitä pidetään myös yhtenä merkkinä ilmastonmuutoksesta. Vancouverissa on ollut vedenkäytön rajoituksia, mm. nurmikkojen kastelua on rajoitettu. Brittiläisessä Kolumbiassa kuivuus ja kuumuus ovat pahentaneet metsäpalotilannetta, ja niitä sammuttamaan on lennätetty palomiehiä Australiasta saakka. Viime viikolla ilmanlaatu oli laajoilla alueilla todella huono metsäpaloista johtuvan savuhaitan takia, mm. Whistlerissä ilmanlaatuindeksi kohosi lähes täyteen kymppiin, mikä on terveyden kannalta jo hyvin haitallista. Me saavuimme Whistleriin, kun indeksi oli jo parantunut kuutoseen, ja silloinkin oleminen ulkotiloissa oli hieman epämiellyttävää.

Savun verhoamaa vuoristomaisemaa lähellä Pembertonia.

Metsäpalot. Metsäpaloja oli muutama päivä sitten useiden satojen hehtaarien alueilla, nyt niiden määrä on lienet hieman pienentynyt viimein saapuneiden sateiden ansiosta. Havahduin metsäpalojen seurauksiin itse konkreettisesti, kun ajoimme halki Barrieren kaupungin. Palanutta maisemaa riitti useiden kilometrien matkalla. Ne ovat perua n. 10 vuotta sitten syttyneistä metsäpaloista, joiden takia maaston lisäksi tuhoutui myös mm. 72 asuinrakennusta.

Metsäpalomaisemaa.

Metsätuholaisia. Toinen metsiä laajaltikin tuhoava vitsaus ovat Dendroctonus-nimiset hyönteiset (englanniksi beetle). Niitä on sekä männyn että kuusen mukaan nimettyjä. Hesarissakin on jo vuonna 2007 kirjoitettu sen aikaisista tuhoista männyille. Itse näin tällä matkalla enemmän pystyyn kuolleita kuusia, eli ilmeisesti Hesarin kirjoittelun jälkeen kuusessa viihtyvä tuholainen on myös lisääntynyt huomattavasti. Sen lisäksi, että tuholaiset aiheuttavat merkittäviä taloudellisia menetyksiä metsätaloudelle, josta monien paikallisten toimeentulo on kiinni, niiden jälki on kirpaiseva myös maisemassa. Ja näidenkin otusten leviäminen on ilmaston lämpenemisen "ansiota", kun aiempaa leudommat talvet mahdollistavat niiden leviämisen yhä pohjoisemmille alueille.

Dendroctonus-hyönteisten tuhoamia metsiä.